Knut Hamsun (1859–1952) oli norjalainen kirjailija, jonka elämä kulki köyhistä ja levottomista alkuvuosista kohti kansainvälistä kuuluisuutta ja myöhemmin myös syvää mainehaittaa poliittisten valintojensa vuoksi. Hän työskenteli nuorena monissa ammateissa, kierteli paljon ja eli pitkään läheisessä kosketuksessa maaseudun, tienvarsien ja pienyhteisöjen todellisuuteen, mikä antoi hänen proosalleen omaleimaisen, elävän pohjan. Hamsun nousi kirjallisuuden uudistajaksi teoksillaan, joissa hän kuvasi ihmisen sisäistä elämää, vaistonvaraisuutta, yksinäisyyttä, luonnonvoimaa ja modernin yhteiskunnan vieraannuttavaa vaikutusta tavalla, joka ennakoi myöhempää modernistista kirjallisuutta. Hänen tunnetuimpiin saavutuksiinsa kuuluu erityisesti vaeltavan työläisen ja syrjäseutujen ihmisten maailmaa kuvaava tuotanto, jossa arjen köyhyys, ylpeys, vapaudenkaipuu ja selviytyminen saavat syvän psykologisen sävyn. Hamsunin teoksissa luonto ei ole pelkkä tausta vaan voima, joka muovaa ihmistä, ja juuri siksi hänen kirjansa puhuttelevat yhä aikana, jolloin moni etsii suhdetta hitaampaan elämään, juurevuuteen ja työn merkitykseen. Samalla hänen tuotantonsa herättää keskustelua myös kirjailijan vastuusta ja siitä, miten taiteellista perintöä pitäisi lukea ristiriitaisten elämäntapahtumien valossa. Hamsun on edelleen tärkeä, koska hän osoitti, että kirjallisuus voi kuvata ihmisen sisäistä maailmaa yhtä tarkasti kuin yhteiskunnan rakenteita, ja hänellä on pysyvä paikka modernin romaanin kehityksessä. Häntä arvostavat erityisesti lukijat, joita kiinnostavat psykologisesti tarkat, luonnonläheiset ja tunnelmaltaan vahvat kertomukset sekä kirjallisuuden suuret kysymykset ihmisyydestä, vapaudesta ja moraalista.