Knut Hamsun (1859–1952) oli norjalainen kirjailija, joka nousi köyhistä ja levottomista oloista yhdeksi modernin eurooppalaisen proosan uudistajista. Hän eli nuorena vaatimattomasti, kierteli paljon Pohjolassa ja Yhdysvalloissakin, ja nämä kokemukset antoivat hänen teoksilleen poikkeuksellisen tarkkanäköisen, joskus armottomankin tuntuman ihmisen sisäiseen ristiriitaan, yksinäisyyteen ja yhteiskunnan reunoilla elämiseen. Hamsun sai mainetta jo varhain psykologisesti intensiivisellä kerronnallaan, jossa hän kuvasi ihmismieltä, vaistoja, häpeää, ylpeyttä ja halua tavalla, joka ennakoi myöhempää modernismia. Hänen tuotantonsa keskeisiä aiheita ovat luonnon ja sivistyksen jännite, yksilön vieraantuminen, köyhyyden ja kunnianhimon välinen kamppailu sekä ihmisen halu löytää merkitys maailmassa, joka ei tarjoa helppoja vastauksia. Samalla hänen elämäntyötään varjostavat myöhemmät poliittiset valinnat, jotka tekevät hänestä edelleen vaikean ja kiistanalaisen hahmon. Juuri siksi Hamsun kiinnostaa yhä: hänen teoksissaan näkyy ihmisen hauraus, itsetutkiskelu ja outo, usein ristiriitainen suhde yhteisöön tavalla, joka puhuttelee myös nykyajan lukijaa. Hän on merkittävä kirjailija kaikille, joita kiinnostavat psykologisesti syvät kertomukset, luonnonläheinen mutta levoton tunnelma ja kirjallisuus, joka haastaa lukijan pohtimaan sekä kauneutta että moraalia.