Knut Hamsun (1859–1952) oli norjalainen kirjailija, jonka elämä kulki köyhistä ja levottomista lähtökohdista kohti kirjallista kuuluisuutta ja myöhemmin syvää kiistanalaisuutta. Hän ehti työskennellä monissa ammateissa, vaeltaa Pohjolassa ja Amerikassa sekä rakentaa kokemuksistaan omaleimaisen kirjailijantyylin, joka mullisti modernin romaanin ilmaisua. Hamsun tunnetaan erityisesti psykologisesta tarkkuudestaan, sisäisen puheen ja mielenliikkeiden kuvaamisesta sekä tavallisten ihmisten, kulkijoiden ja yksinäisten hahmojen nostamisesta kirjallisuuden keskiöön. Hänen tuotannossaan toistuvat luonnon voima, ihmisen ristiriitainen suhde sivilisaatioon, nälkä, köyhyys, halu, häpeä ja vieraantuminen, ja juuri nämä teemat puhuttelevat yhä nykyajan lukijaa maailmassa, jossa yksinäisyys, identiteetin etsintä ja elämän merkityksen epävarmuus ovat edelleen ajankohtaisia. Vaikka Hamsunin poliittiset kannat varjostavat hänen perintöään, hänen vaikutuksensa kirjalliseen tyyliin ja ihmiskuvan syventämiseen on kiistaton. Hänen teoksensa tarjoavat yhä voimakkaan ja usein levottomuutta herättävän lukukokemuksen niille, jotka arvostavat psykologisesti tarkkaa, luonnonläheistä ja ajatuksia herättävää kirjallisuutta, erityisesti lukijoille, joita kiinnostavat ihmismielen varjot ja modernin proosan synty.