Knut Hamsun oli norjalainen kirjailija, joka syntyi vuonna 1859 ja eli pitkän, ristiriitaisen elämän, joka vei hänet köyhistä lähtökohdista maailmankiertäjäksi, sanomalehtimieheksi, luennoitsijaksi ja lopulta Nobel-palkituksi kirjailijaksi. Hänen uransa alkoi vaatimattomasti, mutta hän nousi nopeasti modernin kirjallisuuden uudistajaksi, joka tarkkaili ihmismielen oikkuja poikkeuksellisen terävästi ja kuvasi yksilön sisäistä kamppailua aikana, jolloin kirjallisuus oli usein vielä ulkoisten tapahtumien hallitsemaa. Hamsunin teoksissa toistuvat yksinäisyys, köyhyys, ylpeys, nälkä, rakkauden hauraus, luonnon voima ja ihmisen halu säilyttää arvokkuutensa maailmassa, joka ei aina palkitse herkkyyttä. Hänen tunnetuimpia saavutuksiaan ovat psykologisesti syvät romaanit, joissa tietoisuuden virta, ristiriitainen minäkerronta ja arvaamattomat tunteet tekevät henkilöistä elävän tuntuisia ja ristiriitaisia. Samalla hänen perintöään varjostaa poliittinen harha-askel, joka on tehnyt hänestä vaikean mutta yhä keskustellun nimen kirjallisuuden historiassa. Juuri tämä jännite tekee Hamsunista edelleen ajankohtaisen: hän pakottaa lukijan pohtimaan, miten taiteellinen suuruus, moraalinen vastuu ja ihmisen hauraus voivat asua samassa elämässä. Nykyajan lukijoille hänen teoksensa puhuttelevat erityisesti, jos kiinnostavat psykologinen tarkkuus, yksilön vieraantuminen, sisäinen levottomuus ja luonnon sekä kaupungin välinen vastakkainasettelu. Hamsun on merkittävä siksi, että hän auttoi avaamaan tietä modernille romaanille ja näytti, kuinka syvälle kirjallisuus voi mennä ihmisen sisimpään. Hänestä kiinnostuvat erityisesti lukijat, jotka arvostavat intensiivistä henkilöhahmojen kuvausta, klassisen kirjallisuuden ristiriitaisia suuria nimiä ja teoksia, jotka herättävät ajatuksia vielä pitkään lukemisen jälkeen.