Knut Hamsun (1859–1952) oli norjalainen kirjailija, joka nousi köyhästä ja levottomasta nuoruudestaan yhdeksi modernin proosan suurista uudistajista. Hän ehti tehdä monenlaisia töitä, kiertää laajalti ja elää vaiheikkaan elämän ennen kuin vakiinnutti asemansa kirjailijana, ja hänen uransa ulottui runoudesta ja romaaneista näytelmiin ja esseisiin. Hamsun tunnetaan erityisesti psykologisesti tarkkanäköisestä kerronnastaan, jossa ihmisen sisäinen maailma, vaistot, ristiriidat ja yksinäisyys nousevat keskiöön. Hänen teoksissaan maaseudun ankara mutta elävä todellisuus, työn merkitys, luonnonvoima ja ihmisen juurettomuus kietoutuvat yhteen tavalla, joka puhuttelee yhä lukijoita aikana, jolloin pohditaan elämänrytmin, luonnon ja identiteetin suhdetta. Samalla hänen tuotantonsa herättää keskustelua myös kirjailijan vastuusta ja taiteen erottamisesta tekijän poliittisista valinnoista, mikä tekee hänestä edelleen ajankohtaisen ja kiistellyn hahmon. Hamsunin merkitys kirjallisuudelle on suuri: hän vaikutti syvästi myöhempään moderniin romaaniin ja auttoi avaamaan tietä sisäisen kokemuksen kuvaamiselle entistä hienovaraisemmin. Häntä kannattaa lukea erityisesti niiden, joita kiinnostavat ihmismielen vivahteet, luonnon ja työn kuvaus sekä klassinen proosa, jossa kauneus ja levottomuus kulkevat rinnakkain.