Knut Hamsun (1859–1952) oli norjalainen kirjailija, jonka elämä kulki köyhistä ja levottomista alkuvuosista kohti kirjallista kuuluisuutta ja myöhemmin myös syvää mainehaittaa hänen poliittisten valintojensa vuoksi. Hän työskenteli nuorena monissa ammateissa, matkusteli laajalti ja eli pitkään taloudellisessa epävarmuudessa, mikä antoi hänen teoksiinsa poikkeuksellisen läheisen tuntuman nälkään, yksinäisyyteen, vaellukseen ja ihmismielen haurauteen. Hamsun nousi kansainväliseen maineeseen psykologisesti tarkkanäköisillä romaaneillaan, joissa hän kuvasi yksilön sisäistä elämää tavalla, joka ennakoi modernistista proosaa ja rikkoi perinteisen realistisen kertomisen rajoja. Hänen tuotantonsa keskeisiä aiheita ovat luonnon ja sivistyksen jännite, yksilön vieraantuminen, halu kuulua johonkin sekä ihmisen ristiriitainen suhde työhön, rakkauteen ja valtaan. Nämä teemat puhuttelevat yhä, koska nykyajan lukija tunnistaa niistä yksinäisyyden, identiteetin etsinnän ja henkisen kuormituksen kokemuksia. Samalla Hamsunin perintö on kaksijakoinen: hän on kirjallisesti merkittävä uudistaja, mutta myös moraalisesti kiistanalainen hahmo, jonka elämä muistuttaa taiteen ja tekijän erottamisen vaikeudesta. Tänään Hamsun kiinnostaa erityisesti lukijoita, joita kiehtoo moderni psykologinen romaani, ihmismielen säröt ja kirjallisuus, joka on yhtä aikaa kaunis, levoton ja haastava.