Knut Hamsun (1859–1952) oli norjalainen kirjailija, joka nousi köyhistä oloista yhdeksi modernin eurooppalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä ja kiistanalaisimmista nimistä. Hän eli värikkään ja levottoman elämän, kierteli nuorena maailmalla, teki monenlaisia töitä ja haki pitkään paikkaansa ennen kuin löysi kirjallisen äänensä. Hamsun sai kansainvälistä mainetta psykologisesti tarkkanäköisillä romaaneillaan, joissa hän kuvasi ihmisen sisäistä ristiriitaisuutta, yksinäisyyttä, intohimoa ja luonnonvoimien vaikutusta ihmiseen. Hänen teoksissaan tavataan usein syrjään vetäytyviä, kapinallisia tai yhteiskunnan normeihin sopeutumattomia henkilöitä, ja juuri heidän kauttaan hän paljasti modernin ihmisen levottomuuden ja vieraantumisen jo kauan ennen kuin näistä aiheista tuli kirjallisuuden keskeisiä kysymyksiä. Hamsunin merkitys liittyy ennen kaikkea siihen, että hän uudisti romaanin kerrontaa tuomalla siihen tajunnanvirtamaisuutta, hienovaraista psykologista havainnointia ja arjen sekä mielenliikkeiden poikkeuksellista tarkkuutta. Hänen perintönsä on kuitenkin myös ristiriitainen, sillä hänen myöhemmät poliittiset valintansa ovat varjostaneet hänen mainettaan. Silti hänen kirjallinen vaikutuksensa on kiistaton: hän puhuttelee yhä lukijoita, jotka etsivät syvällistä kuvausta ihmisestä, luonnosta, yksinäisyydestä ja sisäisestä kamppailusta. Hamsun sopii erityisesti lukijoille, joita kiinnostavat psykologisesti intensiiviset romaanit, vahva tunnelma ja kirjallisuus, joka haastaa pohtimaan sekä ihmisen vapautta että hänen haavoittuvuuttaan.