Vergilius (71–20 eaa.) oli roomalaisen kirjallisuuden suuria mestareita, jonka elämä sijoittui tasavallan viimeisten levottomien vuosikymmenten ja Augustuksen ajan uuden järjestyksen kynnykselle. Pohjois-Italiassa syntynyt runoilija nousi maaseudun rauhaa ja ihmisen sisäistä maailmaa tarkasti kuvaavaksi ääneksi aikana, jolloin Rooma oli poliittisten mullistusten ja sotien repimä. Hänen varhaisessa tuotannossaan näkyy pastoraalinen herkkyys ja luonnonläheisyys, myöhemmässä teoksissa taas kansakunnan kohtalon, työn, velvollisuuden ja historian paino. Vergilius saavutti jo elinaikanaan poikkeuksellisen arvostuksen, ja hänen runoutensa auttoi muovaamaan roomalaista identiteettiä sekä käsitystä siitä, mitä sivistys, järjestys ja inhimillinen kunnianhimo voivat merkitä. Hänen keskeisiä aiheitaan ovat luonnon ja kaupungin jännite, menetyksen ja kaipuun kokemus, rauhan hauraus sekä yksilön asema suurempien voimien keskellä. Nämä teemat puhuttelevat yhä, koska ne heijastavat myös nykyajan epävarmuutta, ympäristön merkitystä ja kysymystä siitä, miten elää mielekkäästi muuttuvassa maailmassa. Vergiliuksen perintö on valtava: hänestä tuli eurooppalaisen runouden mittapuu, ja hänen vaikutuksensa ulottuu antiikista keskiajan oppineisuuteen ja edelleen moderniin kirjallisuuteen. Häntä kannattaa lukea erityisesti niiden, joita kiehtovat klassinen runous, historian ja myytin rajapinta sekä kaunis, harkittu kieli, joka avaa ihmisen kokemusta ajattomasti.