Henryk Sienkiewicz (1846–1916) oli puolalainen kirjailija, toimittaja ja matkailija, joka nousi kansainväliseen maineeseen tarkkanäköisenä kertojana ja kansansa historian tulkitsijana. Hän eli aikakautena, jolloin Puola oli jaettuna suurvaltojen kesken, ja tämä tausta antoi hänen tuotannolleen vahvan isänmaallisen ja inhimillisen sävyn. Sienkiewicz kirjoitti romaaneja, novelleja ja matkakuvauksia, joissa hän yhdisti vetävän kerronnan, elävät henkilöhahmot ja laajan historiallis-yhteiskunnallisen näkökulman. Hänen tärkeimpiin ansioihinsa kuuluu kyky tehdä menneisyydestä elävää ja samalla puhua ajattomista kysymyksistä: kunnian ja velvollisuuden ristiriidoista, yksilön sitkeydestä, köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista sekä toivon säilymisestä vaikeuksien keskellä. Erityisesti hänen realistinen kuvauksensa tavallisten ihmisten elämästä, kuten toimeentulon, muuton ja selviytymisen teemoista, puhuttelee yhä lukijoita, koska ne heijastavat monien nykyajan epävarmuuksia. Sienkiewiczin merkitys on sekä kirjallinen että kulttuurinen: hän auttoi vahvistamaan puolalaista identiteettiä ja osoitti, että viihdyttäväkin kertomus voi kantaa syvää moraalista ja historiallista painoa. Hänen perintönsä elää edelleen selkeässä kerronnassa, vahvoissa tunteissa ja tavassa, jolla hän antaa äänen ihmisille historian paineessa. Häntä kannattaa lukea erityisesti niiden, jotka arvostavat suuria tarinoita, historiallista tunnelmaa ja ihmiskohtaloita, joissa sitkeys ja ihmisarvo nousevat kaiken keskelle.