Henryk Sienkiewicz (1846–1916) oli puolalainen kirjailija, toimittaja ja kansallisen identiteetin puolustaja, jonka elämä kulki levottoman 1800-luvun Euroopan, poliittisten mullistusten ja kotimaan jakautumisen varjossa. Hän syntyi aatelissukuiseen, mutta varsin vaatimattomaan perheeseen, opiskeli Varsovassa ja työskenteli nuorena journalistina ennen kuin nousi kansainvälisesti tunnetuksi proosataiteen mestariksi. Sienkiewicz saavutti maineensa historiallisilla romaaneilla, joiden avulla hän loi elävästi menneisyyden maailmoja, mutta yhtä tärkeä osa hänen tuotantoaan on tarkkanäköinen kuvaus tavallisista ihmisistä, yhteiskunnallisista ristiriidoista ja moraalisista valinnoista. Hänen kertomuksissaan korostuvat isänmaallisuus, sitkeys, kunnian ja velvollisuuden kysymykset sekä yksilön arvokkuus historian paineissa, ja juuri siksi ne puhuttelevat yhä myös nykylukijaa: ne muistuttavat, miten identiteettiä, vapautta ja ihmisyyttä puolustetaan vaikeina aikoina. Sienkiewicz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1905, ja hänen vaikutuksensa puolalaisen kirjallisuuden kansainväliseen arvostukseen on ollut poikkeuksellinen. Hänen perintönsä elää erityisesti siinä, että hän osasi yhdistää viihdyttävän kerronnan, historialisen näkemyksen ja moraalisen vakavuuden tavalla, joka tekee hänen teoksistaan edelleen ajankohtaisia. Häntä arvostavat erityisesti lukijat, jotka pitävät historiallisista romaaneista, vahvoista henkilöhahmoista ja kertomuksista, joissa menneisyys avaa uusia näkökulmia myös nykyhetkeen.