Thomas Mann (1875–1955) oli saksalainen kirjailija, esseisti ja kulttuurivaikuttaja, joka kasvoi varakkaassa kauppiassuvussa Lyypekissä ja jonka elämä kulki 1900-luvun Euroopan myllerrysten keskellä kohti maanpakolaisuutta ja lopulta Yhdysvaltoja. Hän nousi jo varhain yhdeksi saksankielisen kirjallisuuden suurista nimistä, sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ja rakensi tuotannon, jossa porvarillisen elämän tarkka havainnointi yhdistyy laajoihin aatteellisiin kysymyksiin, psykologiseen syvyyteen ja klassiseen kerronnan hallintaan. Mannin teoksissa toistuvat rappio ja kunnianhimo, taiteen ja elämän ristiriita, sairauden ja terveyden välinen jännite sekä yksilön vastuu historian paineessa. Hän kirjoitti ajasta, jolloin Euroopan arvot horjuivat, mutta hänen näkemyksensä puhuttelee yhä, koska se näyttää, miten perhe, valta, identiteetti ja moraali rakentuvat ja murtuvat myös nykymaailmassa. Mannin merkitys perustuu sekä hänen poikkeukselliseen tyylitajuunsa että kykyyn tehdä suurista yhteiskunnallisista muutoksista inhimillisesti koskettavia. Hänen teoksensa tarjoavat edelleen terävää ajattelua, hienovaraista ironiaa ja syvää ymmärrystä ihmisluonnosta, ja erityisesti ne puhuttelevat lukijoita, jotka arvostavat psykologisesti tarkkaa, historiallisesti laajaa ja älyllisesti haastavaa kirjallisuutta.