Thomas Mann (1875–1955) oli saksalainen kirjailija, esseisti ja yksi 1900-luvun merkittävimmistä eurooppalaisista henkisistä äänistä. Hän syntyi varakkaaseen kauppiassukuun Lyypekissä, koki nuorena porvarillisen maailman arvot ja ristiriidat läheltä, ja nämä kokemukset muovasivat pysyvästi hänen tuotantoaan. Mann nousi kuuluisuuteen tarkkanäköisillä romaaneillaan, joissa perhe, yhteiskunta, taide, sairaus ja moraalinen vastuu kietoutuvat toisiinsa poikkeuksellisen hienovaraisesti. Hänen teoksissaan kuvataan usein sivistyneistön sisäistä murenemista, yksilön ja yhteisön välistä jännitettä sekä sitä, miten perinteet voivat sekä kantaa että kuristaa. Myöhemmin hänestä tuli myös näkyvä demokratian ja humanismin puolustaja, joka vastusti autoritarismia ja natsismia sekä eli maanpaossa toisen maailmansodan varjossa. Mannin merkitys perustuu hänen kykyynsä yhdistää psykologinen tarkkuus, ironia ja filosofinen syvyys tavalla, joka tuntuu yhä ajankohtaiselta maailmassa, jossa vauraus, arvot ja identiteetti joutuvat jatkuvasti koetukselle. Hänen tuotantonsa puhuttelee erityisesti lukijoita, jotka nauttivat älykkäästä, kerroksellisesta proosasta, perhesuhteiden ja yhteiskunnallisten muutosten analyysista sekä kirjallisuudesta, joka haastaa ajattelemaan pitkään lukemisen jälkeenkin.