Jonathan Swift (1667–1745) oli irlantilais-englantilainen kirjailija, pappi ja terävä yhteiskuntakriitikko, jonka elämä sijoittui poliittisten myllerrysten, uskonnollisten jännitteiden ja siirtomaavallan aikakauteen. Hän opiskeli Dublinissa ja työskenteli myöhemmin sekä kirkollisissa että kirjallisissa tehtävissä, mutta hänen maineensa rakentui ennen kaikkea poikkeuksellisen purevasta satiirista ja kyvystä paljastaa vallan, tekopyhyyden ja ihmisluonnon nurjat puolet. Swiftin tuotanto kuuluu englanninkielisen kirjallisuuden kestävimpään ytimeen: hän kirjoitti nokkelaa poliittista ja yhteiskunnallista proosaa, ironisia pamfletteja ja mielikuvituksellisia kertomuksia, joissa seikkailun varjoon kätkeytyy terävä kritiikki. Hänen teoksissaan toistuvat vallankäytön vääristymät, järjen ja järjettömyyden raja, köyhyyden ja eriarvoisuuden ongelmat sekä kysymys siitä, miten helposti ihminen sokeutuu omalle ylpeydelleen. Nämä aiheet tuntuvat yhä hämmästyttävän ajankohtaisilta aikana, jolloin julkinen keskustelu, politiikka ja media tarvitsevat edelleen tarkkaa ironian ja epäilyn silmää. Swiftin perintö on siinä, että hän opetti lukijoita nauramaan, mutta myös ajattelemaan kriittisesti: hänen vaikutuksensa näkyy yhä satiirissa, poliittisessa kirjallisuudessa ja kaikessa kirjallisuudessa, joka uskaltaa haastaa valtasuhteita. Häntä arvostavat erityisesti lukijat, jotka nauttivat älykkäästä huumorista, yhteiskunnallisesta terävyydestä ja klassikoista, jotka avaavat uusia merkityksiä jokaisella lukukerralla.