Ralph Waldo Emerson (1803–1882) oli yhdysvaltalainen esseisti, runoilija, filosofi ja luennoitsija, jonka elämä kulki Bostonin papistosta kohti itsenäisen ajattelun ja henkisen uudistumisen puolestapuhujuutta. Hän opiskeli Harvardissa, toimi aluksi unitaristisena pappina, mutta jätti viran, kun hänen näkemyksensä uskonnosta, yksilön omastatunnosta ja hengellisestä vapaudesta alkoivat poiketa aikansa odotuksista. Matkat Eurooppaan, ystävyys aikansa ajattelijoiden kanssa ja osallistuminen transsendentalistiseen liikkeeseen muovasivat hänestä yhden 1800-luvun vaikutusvaltaisimmista amerikkalaisista äänistä. Emersonin tärkein kirjallinen merkitys syntyy hänen esseistään, luennoistaan ja runoudestaan, joissa hän puolusti omavaraisuutta, luonnon merkitystä, sisäistä moraalia ja yksilön kykyä löytää totuus omasta kokemuksestaan. Hänen ajattelunsa vaikutti syvästi amerikkalaiseen kirjallisuuteen ja henkiseen kulttuuriin, ja hänen työnsä tunnetaan yhä siitä, että se rohkaisee lukijaa luottamaan omaan ääneensä ja elämään rehellisesti suhteessa maailmaan. Emersonin teemoihin kuuluvat luonnon ja hengen yhteys, itsensä kehittäminen, yhteiskunnasta riippumaton ajattelu sekä se, miten ihminen voi säilyttää eheytensä muuttuvassa maailmassa; juuri siksi hänen tekstinsä tuntuvat ajankohtaisilta aikana, jolloin moni etsii merkitystä, autonomiaa ja tasapainoa ulkoisten paineiden keskellä. Hänen perintönsä elää edelleen niin kirjallisuudessa, filosofiassa kuin itseapua ja henkilökohtaista kasvua koskevissa keskusteluissa, ja hän puhuttelee erityisesti lukijoita, jotka pitävät ajatuksia herättävistä esseistä, henkisestä pohdinnasta, luonnon merkityksestä ja rohkaisusta elää omien arvojensa mukaisesti.