John Galsworthy (1867–1933) oli englantilainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja yhteiskunnallinen tarkkailija, joka syntyi varakkaaseen perheeseen mutta suuntautui varhain kuvaamaan juuri niitä moraalisia ja yhteiskunnallisia ristiriitoja, jotka hänen omassa maailmassaan kypsyivät. Hän opiskeli Oxfordin yliopistossa ja työskenteli aluksi lain ja liiketoiminnan piirissä, mutta kirjallisuus vei lopulta voiton, ja hän nousi 1900-luvun alun merkittävimpiin brittiläisiin prosaisteihin. Galsworthyn tuotannon ydin on tarkka, usein kriittinen kuvaus luokkaeroista, perhe-elämän jännitteistä, omistamisen vaikutuksesta ihmissuhteisiin sekä yksilön ja yhteiskunnan välisestä ristiriidasta. Hänen laajat romaanisarjansa ja näytelmänsä tekivät hänestä mestarin, joka osasi yhdistää psykologisen tarkkuuden, moraalisen pohdinnan ja selkeän, elegantin tyylin. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1932 tunnustuksena merkittävästä ja inhimillisesti syvästä tuotannostaan. Galsworthyn teokset ovat yhä ajankohtaisia, koska ne kysyvät, mitä omistaminen tekee ihmiselle, miten valta ja etuoikeus muovaavat elämää ja kuinka vaikeaa on säilyttää empatiaa järjestelmissä, jotka palkitsevat kylmyyttä. Hänen perintönsä näkyy erityisesti siinä, että hän toi porvarillisen maailman sisäiset ristiriidat näkyviin tavalla, joka puhuu edelleen nykyajan lukijoille, joita kiinnostavat perhe, luokka, oikeudenmukaisuus ja moraalinen vastuu. Galsworthy sopii erityisesti lukijoille, jotka arvostavat yhteiskunnallisesti tarkkaa klassista proosaa, ihmismielen hienovaraista kuvausta ja tarinoita, joissa yksityinen elämä kytkeytyy laajempiin aikakauden kysymyksiin.