James Fenimore Cooper (1789–1851) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka kasvoi nopeasti muuttuvassa nuoressa tasavallassa ja jonka elämä vei hänet sekä maanviljelijäperheen pojaksi että merille, Eurooppaan ja lopulta kirjallisuuden historian ensimmäisten suurten amerikkalaisten romaanien kirjoittajaksi. Hän nousi kuuluisuuteen kuvauksillaan rajaseudun elämästä, luonnosta, merestä ja alkuperäiskansojen kohtaamisesta, ja hänen tuotantonsa auttoi muovaamaan käsitystä siitä, miltä amerikkalainen kertomus voi näyttää. Cooperin teoksissa yhdistyvät seikkailu, historiallinen jännite ja moraalinen pohdinta, ja hän tarkasteli toistuvasti sivistyksen ja luonnon välistä ristiriitaa, yksilön velvollisuutta sekä yhteisöjen törmäyksiä muuttuvassa maailmassa. Hänen merkityksensä ei rajoitu kirjalliseen viihteeseen: hän loi pohjaa koko amerikkalaiselle lännen ja erämaan mytologialle, vaikka hänen kuvauksiaan onkin syytä lukea kriittisesti aikansa asenteiden valossa. Nykyajan lukijalle Cooper on kiinnostava juuri siksi, että hän näyttää, miten kansallinen identiteetti rakennetaan tarinoiden, maisemien ja konfliktien kautta. Hänen perintönsä elää yhä seikkailukirjallisuudessa, historiallisessa proosassa ja luonnon merkitystä pohtivassa kirjallisuudessa. Cooperista pitävät erityisesti lukijat, joita viehättävät klassiset seikkailut, amerikkalaisen kirjallisuuden juuret, luonnonkuvauksen voima ja tarinat, joissa historia ja myytti kietoutuvat yhteen.