Jack London (1876–1916) oli yhdysvaltalainen kirjailija, seikkailija ja itseoppinut tarkkailija, jonka elämä kulki San Franciscon köyhistä kortteleista kullanhuuhdonnan, merimatkojen, sodan ja journalistisen työn kautta maailmankirjallisuuden eturiviin. Hän ehti nuorena tehdä monenlaisia töitä, kiertää merillä ja Alaskan ankarissa oloissa sekä nähdä läheltä, miten kovaa elämä voi olla niin luonnossa kuin yhteiskunnassakin. Nämä kokemukset antoivat hänen teoksilleen poikkeuksellisen voiman ja aitouden. London tunnetaan ennen kaikkea vauhdikkaista seikkailukuvauksistaan, eläinten ja ihmisen suhdetta pohtivista kertomuksistaan sekä tarinoista, joissa yksilö joutuu äärirajoilleen luonnon, nälän, väkivallan tai köyhyyden keskellä. Hänen kirjoituksissaan toistuvat selviytyminen, tahdonvoima, vapaudenkaipuu, yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ja luonnon armottomuus, mutta myös kysymys siitä, mitä ihmisessä säilyy inhimillisenä paineen alla. Juuri siksi hänen teoksensa puhuttelevat yhä: ne muistuttavat, miten haavoittuvia olemme kriisien keskellä ja miten tärkeää on ymmärtää sekä yksilön että ympäristön merkitys. Londonin perintö näkyy edelleen seikkailu- ja luonnonkirjallisuudessa, realistisessa kerronnassa ja tarinoissa, joissa toiminta yhdistyy yhteiskunnalliseen terävyyteen. Häntä arvostavat erityisesti lukijat, jotka pitävät jännittävistä, voimakkaista ja ajatuksia herättävistä kertomuksista sekä niistä, joissa luonto, ihmisluonne ja selviytyminen kietoutuvat toisiinsa.