Guy de Maupassant (1850–1893) oli ranskalainen kirjailija, joka kasvoi Normandian maisemissa ja nousi nopeasti 1800-luvun kirjallisuuden terävimpien havainnoijien joukkoon. Hän työskenteli nuorena virkamiehenä, mutta kirjallisuus vei hänet mukanaan, ja ratkaiseva sysäys uralle tuli hänen opettajansa Gustave Flaubertin tuella. Maupassant tuli tunnetuksi erityisesti mestarillisista novelleistaan, joissa hän kuvasi tarkasti ihmisten heikkouksia, yhteiskunnan tekopyhyyttä, sodan julmuutta ja arjen piilevää traagisuutta. Hän kirjoitti myös romaaneja, joissa näkyy sama selkeä, tiivis ja armoton katse ihmisen sisäiseen ristiriitaan. Hänen teoksissaan toistuvat vallan, halun, petoksen, yksinäisyyden ja kohtalon teemat, ja juuri siksi ne tuntuvat yhä ajankohtaisilta maailmassa, jossa ulkoinen menestys ja sisäinen tyhjyys voivat kulkea käsi kädessä. Maupassantin merkitys perustuu hänen kykyynsä paljastaa paljon vähillä sanoilla: hänen proosansa on kirkasta, tarkkaa ja psykologisesti terävää, ja se on vaikuttanut pysyvästi moderniin kertomakirjallisuuteen. Nykyajan lukijalle hän tarjoaa sekä nautinnollista tarinankerrontaa että häiritsevän osuvia havaintoja ihmisluonnosta. Häntä arvostavat erityisesti lukijat, jotka pitävät tiiviistä, älykkäästä ja tunnelmaltaan synkästä realismista sekä kertomuksista, joissa jokainen yksityiskohta tuntuu paljastavan jotakin olennaista ihmisestä.