E. (Eugenie) Marlitt oli saksalainen 1800-luvun kirjailija, joka syntyi vuonna 1825 ja nousi kirjalliseksi nimeksi aikana, jolloin naisen oli yhä poikkeuksellisen vaikea saavuttaa näkyvyyttä kulttuurielämässä. Hän työskenteli nuorena hovipiireissä ja eli myöhemmin Thüringenissä, missä hänen kokemuksensa seurapiirien, säätyrajojen ja perhe-elämän ristiriidoista antoivat aineksia hänen tarkkanäköiselle kerronnalleen. Marlitt tuli tunnetuksi erityisesti laajasti luetuista kertomuksistaan ja romaaneistaan, joissa yhdistyvät jännite, tunnevoima ja yhteiskunnallinen tarkastelu. Hänen teoksissaan korostuvat usein itsenäisen naisen asema, moraaliset valinnat, luokkaerot, perhesalaisuudet ja se, miten ulkoisen arvokkuuden taakse kätkeytyy vallankäyttöä, epäoikeudenmukaisuutta ja inhimillistä haavoittuvuutta. Nämä teemat puhuttelevat yhä, koska ne liittyvät kysymyksiin siitä, kuka saa äänen, miten valta toimii arjessa ja millä tavoin ihmiset voivat murtautua odotusten ja ennakkoluulojen yli. Marlittin merkitys kirjallisuushistoriassa liittyy hänen suureen lukijakuntaansa ja siihen, että hän auttoi tekemään naisnäkökulmasta ja sosiaalisesta kriittisyydestä suositun osan viihteellistä proosaa. Nykyajan lukijalle hän tarjoaa sekä ajankuvaa että yllättävän ajankohtaista pohdintaa omanarvontunnosta, oikeudenmukaisuudesta ja tunteiden voimasta. Hänen teoksistaan pitävät todennäköisesti erityisesti ne, jotka nauttivat klassisesta juonivetoisesta proosasta, vahvoista henkilöhahmoista ja historiallisesta yhteiskuntakuvauksesta.