Arthur Schnitzler (1862–1931) oli wieniläinen kirjailija, lääkäri ja tarkkanäköinen ihmistunteiden kuvaaja, joka eli keisarillisen Wienin loiston ja ristiriitojen keskellä. Hän nousi tunnetuksi näytelmä- ja proosakirjailijana aikana, jolloin eurooppalainen kulttuuri oli murroksessa, ja hänen uransa kulki käsi kädessä psykologian, modernin kaupunkielämän ja porvarillisten arvojen kriisin kanssa. Schnitzler tunnetaan erityisesti teoksista, joissa hän paljastaa ihmisten halut, itsepetoksen, mustasukkaisuuden, seksuaalisuuden ja kuoleman läheisyyden häkellyttävän hienovaraisesti. Hänen kirjoituksissaan ulkoinen sivistys ja sisäinen levottomuus törmäävät toisiinsa, ja juuri tämä tekee hänestä yhä ajankohtaisen: hänen henkilöhahmonsa kamppailevat identiteetin, vallan, sukupuoliroolien ja ihmissuhteiden haurauden kanssa tavalla, joka tuntuu yhä modernilta. Schnitzlerin merkitys perustuu hänen kykyynsä nähdä ihmisen sisimpään ilman moralisoivaa sävyä, ja hänen vaikutuksensa näkyy edelleen psykologisessa kirjallisuudessa ja draamassa. Häntä kannattaa lukea erityisesti, jos kiinnostavat hienovarainen psykologinen jännite, Wienin kulttuurihistoria sekä kertomukset, joissa pienet eleet paljastavat suuria totuuksia ihmisestä.